Tuuli puhaltaa ja taivaalla möllöttää kuu, ilta on vielä nuori, kun taivaalta hävinnyt ulkokuori.
Poika katsoo taivaalta tulevaa, maassa menneet makaavat vaan, tässä hetkessä kaikkea saat.
Jättääkö rippeet mennessään ja tuo tulen tullessaan, vai onko maailman huurteissaan.
Tarinaa ei koskaan kirjoitettu loppuun, eikä elämään kerkeä koskaan tottuu, avaruudesta ei tullutkaan pelastajan lohtua.
Silti ajatus päässä pyörii, että kuinka on jäänyt järki ihmisten mieliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti