"Hajatelma"

Kuinka paljon meillä on estoja, mitä emme uskalla näyttää vai siksi, että pelkäämme paljastuvan tai paljastavan itsemme.

Vaikka toimintamme ei välttämättä olekkaa tietoista, niin toimintamme perustuu pelkoihin. 

Se tarkoittaa sitä, että lukittaudumme taloon eikä kukaan kuule ääntämme.

Se tarkoittaa sitä, että astumme kierolle poluille kerta toisen jälkeen.


Aika näyttää ja käyttää meidät loppuun ja siten meidän mielen terveys tulee väistämättä kärsimään.

Haluammeko asettaa jotain tiettyjä rajoja sille, että kuinka meidän tulisi elää joidenkin muiden asettamilla ehdoilla?

Haluammeko tuhota toisiamme turhanpäiväisellä paasauksella ja täten murskata suuria unelmia vain siksi, että toimimme ilman tietämystä?

Mihin on kadonnut moraali. 

Mihin on kadonnut yhteisön henki, vai onko sitä koskaan edes ollut?

Onko järkevää rajoittaa ajatus maailmansa tiettyyn piiriin ja tiettyihin lähteisiin?

Jokaisella on omat lähteet, mistä sitten hankkii tietonsa ja vetää johtopäätöksensä niiden pohjalta.


Siinä ei ole mitään väärää, mutta joskus olisi hyvä jättää sanomatta ja miettiä mitä sanoo!

27.2

Päivän tuuliset tunnelmat tulevat,
 tuolla jostain ne hevosella ratsastaa,
 katsastaa kalliot, niin kuin kannet laivojen.

Maailmassa jossa joku aatteen tajuaa,
vähemmän ja vähemmän hamuaa,
rakkautta todellista haluaa.

Mitä joskus vihaan kääntynyt,
mieltä pahuudella vääntänyt,
nyt sieltä tietä pois kääntynyt.


 






 
 

Novelli

Kettu katselee metsän siimeksessä ja tarkkailee ympäristöään.

Kettu kuulee kaukaa askeleita. Pian näkymään marssii Jussi, kuokka olalla ja jalassaan pitkävartiset saappaat.

Jussi on taas tulossa suolle, Kettu toteaa itsekseen. Kunnes paikalle saapuu

Pöllö, parhaalle paikalle, metsän siimekseen josta on näköala Jussin suolle.

Jussi laittaa kuokan heilumaan niin, että Kettu tuntee kuinka tanner

tärisee.

Pöllö tarkkailee Jussin povitaskusta pullottavaan pulloon ja lipoo nokkaansa.

Pöllö on tarkka juoma tauoista ja Jussi ottaa hympsyn joka neljännes tunti.

Ketun mieleen juolahtaa, että voisivat Pöllön kanssa niistää tämän pullon ja kertoo aikeestaan pöllölle.

Pöllö on ideasta sulkiaan myöten innoissaan ja syöksyy alas puusta, kettu alkaa kertomaan salakavalaa ideaansa kumeisesti.

Pöllö on pelkkänä korvana ja samalla pyörittelee päätään, etteivät muut eläimet metsän siimeksessä satu kuulemaan ryöstö retkestään, sillä Pöllö on hallituksen puheen johtajana eikä se tekisi pöllön maineelle hyvää jos sattuisi jäämään kiinni.

Kettu kertoo, sitten kun Jussi ottaa kohta perinteisesti pidemmän ryyppy tauon ja avaa eväänsä, niin silloin on meidän paikka iskeä.

Pöllö, sinä olet tähystyspaikalla kun eväät avataan ja minä menen häiriköimään Jussin ruokahetkeä ja yritän saasa jussin huomion herpaantumaan.

Kuin olen saanut Jussin huomion, niin on sinun paikkasi iskeä. Kipuat kuusen latvaan

ja syösyt, kun kotka konsanaan.

H-hetki lähestyy.

Ketun häntä alkaa vispaamaan vimmatusti ja Pöllön silmät suurenevat entisestään.

Pöllö huhuilee alas, nyt on aika laittaa töpinäksi. Kettu hiipii lähemmäksi saalistaan ja Jussi huomaa ketun, johonka reagoi välittyömäsi.

Kettu tärisee pelosta, kun Jussi örveltää housut kintuissa ja kädessä kuokka ja toisessa tämä himottu pullo.

Pöllö näkee tilaisuuden tulleen ja ennen syöksyään ajattelee, nyt tai ei koskaan.

Kettu huutaa, ei vielä! Mutta Pöllö ei kerkeä enään vaihtavaa kurssia ja syösyy suoraa Jussin syliin.

Kettu pyörii paniikissa ympyrää ja yrittää ottaa omaa häntäänsä kiinni ja toistaa itselleen, “nyt on tilanne päällä, nyt on tilanne päällä!”

Pöllö “kiljuu” Ketulle, tule nyt taivaantähdet soikoon auttamaan pullo on jo puolliksi minulla, vaikka jussilla on tiukka ote Pöllöstä ja aikoo ottaa pöllön mukaan.

Jussi survoo pöllön reppuunsa ja lähtee kotiin iloisesti lompsien.

Kettu luikkii pakoon lähinpään pensaaseen ja toivoo, ettei kukaan kerennyt nähdä mitä juuri tapahtui.

Jussin mökki oli toisella puolella metsän siimestä jossa laittaa padan porisemaan.

Jussi avaa reppunsa ja huomaa Pöllön olevan Käki kännissä tai tässä tapauksessa Pöllö huuruissa.

Jussi oli laittanut Pöllön ja pullon samaan reppuunsa, jonka pöllö oli sitten ruustänyt matkan aikana.

Kettu oli seurannut koko matkan etäämällä peläten, että joutuisi jussin kouriin.

Kettu kurkkii pienestä huuruisesta ikkunasta, nähden Pöllön makaavan pöydällä ja kiemurtelvan, josta Kettu on kauhusta kankeanpi kun kanki Kaikkonen.

Jotain on tehtävä, toisaalta jos Pöllö on pois pelistä, niin silloinhan minut nimitetään metsän siimeksen uudeksi puheenjohtajaksi tuumi Kettu ja kirmasi pois paikalta.

Jussi otti kirveen käteen ja löi sen puu pölkkyyn pöllön viereen, pöllö ei jaksanut välittää koska oli saanut vuosisadan parhaimmat hömpsyt.

Pöllö kysyy jussilta, etkai meinaa syödä minua?

Jussi vastaa nauraen, en tietenkää, olen ollut pitkään yksinäinen ja kaipasin vain seuraa ja samalla pahoittelee kovakouraista kohtelua.

Pöllö ymmärtää yskän ja toteaa, että voimme olla ystäviä, onkan sinulla tuota ilolientäkin pannut täynä, kun olen niin perso tälle juomalle.

Näin Pöllö ja Jussi ystävystyi ja sai toisistaan elinikäisen ystävyys suhteen ja alkoivat keittämään yhdessä ponua.

Ketusta tuli metseän siimeksen uusi puheenjohtana ja kärtii kovasta sterssistä tullutta masennusta.

MR

Tuuli puhaltaa ja taivaalla möllöttää kuu, ilta on vielä nuori, kun taivaalta hävinnyt ulkokuori.

Poika katsoo taivaalta tulevaa, maassa menneet makaavat vaan, tässä hetkessä kaikkea saat.

Jättääkö rippeet mennessään ja tuo tulen tullessaan, vai onko maailman huurteissaan.

Tarinaa ei koskaan kirjoitettu loppuun, eikä elämään kerkeä koskaan tottuu, avaruudesta ei tullutkaan pelastajan lohtua.

Silti ajatus päässä pyörii, että kuinka on jäänyt järki ihmisten mieliin.

(R)

Mieli maailmaan matkustaa,
maailma mielen kustantaa,
mieli ajatuksen kantaa.

Aikamme aika näyttää,
miten aikaa köyttää,
aika ajan löytää.

Toisen on alku,
toisen on hoppu,
toisen on loppu.