maanantai 10. toukokuuta 2021

Ympyrä

Pinokkionpää puhuu...

Katsoin mustuutta ja hento valo asettaa asioille varjoja. Kirkkaassa valossa merkitykset kiitävät ohitse, eikä ne jaksa herättää mielenkiintoa. Mustuudessa ääriviivat virittää mielikuvituksen laukalle, eikä sille mahda mitään. Samalla tavalla kun ei painovoimalle mahda mitään, ei myöskään voimaa painottomuudessa tunne. 

Merkityksellisimmät vaiheet elämässä ovat syntymä ja kuolema. Nämä punoutuvat yhteen toisiinsa tehden kartalle sulkeutuneen ympyrän. Siinä se on, elämä. 

Alusta loppuun muistoja, kokemuksia, iloa, surua ja muita eri tunteita tikkurilan värikartan verran. Sitten jonain päivänä ympyrä sulkeutuu ja sen lävitse puhaltaa tuuli muistin tyhjäksi. 

Jos menemme varjojen kaupunkiin ja ilmenemismuotonamme onkin mustuus. Se puhutteleva mustuus, joka hätkähdyttää sen kohdalle osuessa. Se ravisuttaa olemusta, sillä olevainen sen tuntee.  Se vie maailma rajoille odottamattomiin paikkoihin. Paikkoihin, jossa vain odotetaan tulevaisuuden saapuvan ja jättävän merkin olemassaolostaan.

Niin me teemme. Odotamme tulevaisuuden saapuvan tuolta jostain ennen muuta. Ennen muuta varjokaupunki kulkee rinnallamme yhtä matkaa.

Niin kuin me availemme suuta sanoaksemme, niin mustuus viestii kajon kautta tajuntaan. Huomaamatta huomaa sanovansa asioita, joilla on yhtä paljon pohjaa mitä jalkojen alla on.

Maailman laidalla mieli laittaa rajoittimen päälle, alue jonne ei ole asiaa. Olen pallo pallon sisällä, enkä voi löytää uloskäyntiä, jokainen pinta näyttää samalta. Vaikka pyristelen ja pinnistelen kaikin voimin nähdäkseni ulottumattomaan, niin ulottumattomaksi se jääköön. 

Niinpä meidän ääretön päättyy ympyrän sulkeutumiseen. Näin voi alkaa muodostumaan uusia ympyröitä ympyröiden sisään, kun on pohja johon muodostua.

Kaikelle löytyy selitys ja näiden selitysten pohjalle olemme rakentaneet maailman ja kuvan siitä. Mitä kuvaamattomampi aihe huulilla pyörii, sitä uskomattomampiin asentoihin suu taipuu.

Uskottelemme itsellemme ja muille ohitsekiitävää tarinaa maailman kuvasta. Aina siihen saakka, kunnes varjokaupunki ottaa ohjakset haltuunsa.

Jälleen kuvamme muuttuvat mustuudessa, kun ympyröitä sulkeutuu ympärillä. Värikartta hieman haalistuu haalistumistaan ja tarkoituksellisuuden perikuvat perääntyy.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti